Kirjoittajana: smkj

Vaikea aika - potkut, kun myyntitavoite ei täyty?

Juha HäkkinenVaikea taloudellinen aika saattaa lisätä yrityksissä kiusausta päättää myynti- ja markkinointihenkilöstön työsuhteita huonoihin myyntituloksiin vetoamalla.

Oikeuskäytännön ja Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ:n kannan mukaan myyntityössä huonot myyntitulokset eivät kuitenkaan ole riittävä irtisanomisperuste, elleivät ne samalla johdu työntekijän laiminlyönneistä tai hänen viakseen muutoin luettavasta menettelystä. Myyntityön onnistuminen on nimittäin riippuvainen paitsi myyjän ammattitaidosta ja ahkeruudesta myös niistä riippumattomista seikoista.

Itä-Suomen hovioikeus on vast’ikään vahvistanut tämän kannan Myyntimiesten Oikeusturva MOT Oy:n hoitamassa autokaupan alaan liittyvään juttuun antamassaan päätöksessä. Liiton jäsen sai korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Autokauppaa ei sinänsä ole tässä yhteydessä syytä erityisesti nostaa tikunnokkaan, vaikka tapaus liittyykin automyyntiin. Suomen autokauppa kamppailee tällä hetkellä suhdanteiden ja valtion verotuspäätösten aiheuttamien ongelmien kanssa. Autoverotusta on kiristetty tarkoituksena kasvattaa valtion autoverotuloja, mikä puolestaan on johtanut autokaupan pienenemiseen ja verotulojen määrän laskemiseen. Tuttua verotuslogiikkaa…

Muutenkin myyntivoimasta vähentäminen voi osoittautua lyhytaikaiseksi ja vääräksi ratkaisuksi suhdanneongelmaan. Uuden kasvun siemen kylvetään nyt ja se tehdään myyntiponnisteluilla!

 

Juha Häkkinen
Toiminnanjohtaja
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ

Oikeustapaus

Kilometrikorvaus - Haitallinen kulu vai näppärä tapa?

JuhaHäkkinen8Tiesitkö, että suomalaiset yritysautoilun päättäjät haluavat työntekijöidensä ajavan taloudellisesti ja turvallisesti. Mieluisin rahoitusvaihtoehto yrityksen autokannalle on huoltoleasing ja vähiten mieluisimmat vaihtoehdot ovat yrityksen omistamat omat autot ja kilometrikorvauskäytäntö.

Peräti 80 prosenttia päättäjistä suosii mieluiten huoltoleasingiä ja joka kymmenes rahoitusleasingiä. Seuraavaksi mieluisimmat vaihtoehdot ovat kilometrikorvauskäytäntö (7 %) ja yrityksen omistamat autot (7 %).

Näin on ainakin yritysautojen liisausta harjoittavan ALD Automotiven valtakunnallisen yritysautoilun päättäjätutkimuksen mukaan. Tutkimuksen lehdistötiedotteessa sanotaan, että liisaus vapauttaa omaa pääomaa ydinliiketoiminnan käyttöön, mutta kilometrikorvaukset nähdään tutkimuksen  mukaan usein ”haitallisina kuluina”.

Esitän kuitenkin kysymyksen: Mikä vapauttaa yrityksen pääomaa työnteon vaatimaan autoliikkumiseen liittyen paremmin kuin se, että työntekijä tekee matkat omalla autollaan ja työnantaja korvaa tästä syntyneet kustannukset? Kun samalla työntekijä vielä kantaa riskin auton huolloista, korjauksista ja mahdollisesta vaurioitumisesta.

Vaikka päinvastaista kuinka esittäisi, on kilometrikorvausjärjestelmä itse asiassa varsin näppärä tapa hoitaa monen yrityksen toiminnan vaatimaa liikkumista, ja niinpä esimerkiksi myynti- ja markkinointialalla noin 60 % hoitaa työajot omilla autoillaan ja työsuhdeauto on noin 40 prosentilla työntekijöistä. Kummassakin tavassa on hyviä puolia ja ne ovat täysin ok.

Autoilun haitalliset kulut syntyvät siitä, että autoilu kuormittaa ympäristöä. Siitä huolimatta autolla liikkumista edelleen tarvitaan. Autoetuauto puolestaan kuormittaa ihan samalla tavalla kuin oma autokin, mutta oman auton ajo vain korvataan kilometrikorvauksilla. Molemmat niistä tarvitsevat jotakin polttoainetta kurkkuunsa, eikä se ilmaista ole. Ja pääomakulutkin on jotenkin maksettava.

Kilometrikorvaukset eivät ole ”haitallisia kuluja” millään tavalla, ellei niitä ole tarpeen vaikkapa oman liiketoimintansa intressistä tällaisina nähdä. Tutkimustiedote ei itsessään kerro tutkimuksen tekotavasta ja vastaajista tarkkoja tietoja. Mutta jokainen ymmärtää, että tulos voi vääristyä jo siinä, kun kohderyhmä koostuu suurelta osin päättäjistä, joiden yrityksiin hankitaan työsuhdeautoja osaksi henkilöstön yleistä palkkausta riippumatta siitä, ajetaanko autolla työajoa lainkaan. Näissä tilanteissa on päättäjän huono todeta uuden työntekijän haluaman autoedun vaihtoehdoksi: ”Aja omalla autollasi”.

Tilaa on sekä kilometrikorvauksille että autoetuautoille.

 

Juha Häkkinen
Toiminnanjohtaja
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ

Oletko työn loppuessa oikeutettu työhön toisessa konserniyrityksessä?

Aluepäällikkö A työskenteli aluepäällikön tehtävässä yhtiössä Y Oy. Yhtiö Y irtisanoi A:n työsuhteen perusteenaan taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Lisäksi A oli irtisanomisen aikaan vieläpä vanhempainvapaalla, mutta se olisi oman tarinansa aihe. Ehkä taustasyy irtisanomiseenkin, ehkä ei.

Yhtiö Y kuului konserniin, jonka emoyhtiö oli YX Oy.
Työnantaja Y:n määräysvallassa oleviin yhtiöihin oli ennen A:n työsopimuksen irtisanomiseen johtaneiden yhteistoimintaneuvottelujen aloittamista, niiden aikana ja niiden jälkeen, sekä myös irtisanomisaikana haettu uusia työntekijöitä. Ainakin osa avoinna olleista työpaikoista oli koskenut samaa tai samankaltaista työtä kuin aluepäällikkö A oli työsuhteensa aikana tehnyt. Osa avoinna olleista työpaikoista oli ollut muuta työtä, jota A olisi osaamisensa ja kokemuksensa perusteella ollut kykenevä tekemään. A:lle ei näitä tehtäviä tarjottu.

Yhtiö Y kiisti aluepäällikkö A:n vaatimukset korvauksesta työsopimuksen laittomaan päättämiseen liittyen sillä perusteella, että ”yhtiön fyysinen toiminta on päättynyt”. Vaikka näin olisikin ollut, oli Yhtiö Y kuitenkin siis ottanut uusia työntekijöitä muihin samojen henkilöiden määräysvallassa oleviin yhtiöihin ja tässä onkin jutun juoni.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä nimittäin säädetään työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudesta. Sen kolmannen momentin mukaan, jos työnantajalla, joka tosiasiallisesti käyttää henkilöstöasioissa määräysvaltaa toisessa yrityksessä ei ole tarjota työntekijälle työtä, on hänen selvitettävä, voiko hän täyttää työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa tarjoamalla työntekijälle työtä muista määräysvallassaan olevista yrityksistä.

Siis vähintäänkin selvitettävä. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut ja niinpä työnantajalla tarjottavana olevan työn määrä ei siis ollut vähentynyt laissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pysyvästi. A olisi ollut todennäköisesti sijoitettavissa toisiin tehtäviin.
Työoikeuden alalta löytyy pieniä, mutta merkityksellisiä asioita, kun sen tuntee. Meidän lakimiehemme tuntevat.

www.mot.fi.

 

Juha Häkkinen Toiminnanjohtaja SMKJ ry

Juha Häkkinen
Toiminnanjohtaja
SMKJ ry

Työelämän tiemestari

Mihin meitä Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ:ssä tarvitaan?

Vuosimaksumme on enemmän kuin pelkän työttömyyskassan maksu ja joskus se kirvoittaa kysymyksiä ja kommentteja. ”Miksi se on kalliimpi? En nyt tarvitse oikeusturvaa? On ihan hyvä työpaikka jo nytkin.” Sivulle vilkuilematta ja tarkemmin katsomatta asia voi tuolta näyttääkin, mutta siihen liittyy muutakin. Eivät kaikki palvelujamme tarvitse, mutta ne jotka tarvitsevat, niitä myös arvostavat. Emme ole vain työttömyyskassa.

Me SMKJ:ssä pidämme pystyssä myynti- ja markkinointityön lippua. Yksi työntekijä alallamme mahdollistaa omalla työllään toimeentulon 5 – 25 muiden alojen ammattilaiselle. Sen voi kertoa muille ja sitä on pidettävä esillä, jotta ei kuviteltaisi, että tavara ja palvelut kauppaavat aivan itse itsensä. Muodot, tyylit ja maailma muuttuu, mutta markkinointi ja myynti säilyy. Ja tarvitsee edunvalvojansa.

Peruutetaankohan tämän hetkiset arkipyhät ja muut vapaat milloin? Kaikissa maissa ei muuten ole viittä vuosilomaviikkoa. Jos sinä tai vaimosi tulette raskaaksi, ei ensimmäisenä huolena useimmiten ole toimeentulon riittävyys. Kysymyksiä ja kommentteja, joihin vastaamisessa ja joiden syntymisessä vaikuttaa ja auttaa se, että myös palkansaajia on edustanut eri paikoissa riittävän vahva neuvotteluosapuoli. On lapsellista kuvitella, että sopimukset ja muutokset tehtäisiin ottaen erityisesti huomioon ne, jotka eivät ole mukana asioihin vaikuttamassa ja niistä päättämässä.

Kilometrikorvaukset ja eläkkeet. Ensimmäisessä saimme järjen äänen kuulumaan ja autoedun verotusarvoa koskienkin on syytä jonkun olla hereillä. Suomen työeläkejärjestelmän uudistustyö alkaa ja pieni muutos väärässä paikassa voi vaikuttaa siihen, että juuri meidän tulotasollamme työskentelevän palkansaajan tai yrittäjän kannalta muutoksesta tulee prosentuaalisesti tai käytännöiltään muita ammatti- tai tulotasoryhmiä epäedullisempi.

Jäsenmaksumme on tällä hetkellä noin 0,65 prosenttia jäsenen keskimääräisestä vuosiansiosta. Väitän, että alallamme työskentelevä jäsen saa helposti eri kautta jäsenyydestään hyötyä tuon vähän yli 300 euron verran. Jos onnistumme tekemään jollakin tapaa jäsenemme arjesta vaikkapa prosentin enemmän turvallisempaa, parempaa, laadukkaampaa tai ansiotasoltaan parempaa kuin mitä se muuten olisi, olemme onnistuneet ja järjestön jäsenyys kannattaa.

Liikkuvan myyntityön ammattilaiselle voi asiamme pukea yhteen ja selkeään lauseeseen urapolun varrelle:

Tasaamme kuoppia, parannamme tietä – ja huolehdimme liikennemerkeistä sekä niiden noudattamisesta.

Juha Häkkinen
Toiminnanjohtaja
liity.smkj.fi

Miksi tulo kilometreistä ei kelpaa valtiolle?

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ vastustaa valtiovarainministeriössä valmisteltua kilometrikorvausjärjestelmän muutosta. Pelkkä esitetty vuoden siirtymäaika ei riitä poistamaan niitä haittoja, joita uudistukseen sisältyy. Liitto jättikin tänään yhdessä sosiaalisessa mediassa syntyneen ”Ei kilometrikorvauksien leikkaamiselle” -ryhmän kanssa eduskunnalle vetoomuksen korvausmuutoksen valmistelemiseksi uudelleen.

SMKJ:n toiminnanjohtaja Juha Häkkinen hämmästelee sitä, että uudistuksen toteuttamismalliksi on jääräpäisesti valittu enemmän ajamaan joutuville palkansaajille kohtuuton leikkurimalli, vaikka esimerkiksi järkevämmällä juustohöylämallilla saataisiin paremmin tuloa valtiolle, jos sitä muutoksella kerran haetaan.

- Vaihtoehtoisessa ja kohtuullisemmassa mallissa jokaisesta työnantajan maksamasta kilometrikorvauksesta leikattaisiin yksiselitteisesti viisi prosenttia eli noin kaksi senttiä valtiolle. Korvaustaso laskettaisiin kuten ennenkin. Tämä malli takaisi valtiolle 50 miljoonan euron tulovirran jo yhden vuoden aikana. Valtiovarainministeriön leikkurimalli johtaa maan autokannan vanhenemiseen ja autoverotulojen menetyksiin.

Juustohöylämalli toisi aidosti tuloa valtiolle

Kilometrikorvauksia maksetaan verohallinnon tietojen mukaan yksityisellä sektorilla 2 392 miljoonalta kilometriltä. 2 392 miljoonaa x 0,02 e = 47,8 miljoonaa euroa.

Tässä "-2 senttiä valtiolle -juustohöylämallissa" valtio saisi siis suoraan lähes 50 miljoonaa euroa varmaa tuloa. Tuo 50 miljoonaa olisi myös enemmän kuin se 10-20 miljoonaa, joka voi tulla leikkurimallin autoverovaikutukseksi. Varsinkin kun tuossa 10-20 miljoonassa on siis miinusmerkki edessä, autoverotulot tippuvat valtion leikkurimallin myötä, toteaa Häkkinen.

- Tämä valtiovallan 15 000 km:n leikkurimalli on lähinnä tällainen ”toivotaan toivotaan” -linjaus. Varmaa tuloa se ei tuo, mutta on tietenkin näyttävä muutos. Ja ilmeisesti myös tyydyttää ne poliittisen tarkoituksenmukaisuuden tarpeet ja lupaukset, joita maan hallitusta koottaessa on annettu.

Kilometrikorvaus - Kuluuko se auto ajossa?

Valtakunnallinen autolehti (Tuulilasi 9.2012) laski ja raportoi kesällä auton kulut vuoden testiajotaipaleelta. Auto oli Ford Focus 1.6 Ecoboost Trend Wagon. Aikaväli kesäkuu 2011 – kesäkuu 2012. Ajokilometrimäärä oli 30 000.

Laskelman mukaan auton kustannukset tuolla taipaleella olivat 38,5 senttiä kilometriltä. Pelkkä auton arvon alennus välillä ”uusi autokaupan ovella – vuoden vanha ja 30 000 ajettu” oli 6 655 euroa.

”No 38,5 senttiähän on melkein 7 senttiä vähemmän kuin kilometrikorvaus 45 senttiä” huutaa meille valtiovarainministeriön edustaja tai enemmän cityihmiseksi tunnustautuva aktiivi raitiovaunun ovesta. ”Ja yksityiskäyttökin on vielä vähentämättä suhteessa työajoon!”

Noinhan se on, oikeassa olette.

Vielä enemmän olisitte kuitenkin laskelmissanne oikeassa kun huomioisitte sen, että tuo Focus maksoi uutena 28 355 euroa. Esimerkiksi SMKJ:n jäsenten autojen keskihankintahinta oli kuitenkin vuoden 2011 tietojen mukaan 38 000 euroa. Noin joka kymmenes jäsen ajaa 60 000 euroa maksavalla autolla. Ja nimenomaan ne paljon ajavat ajavat Suomessa keskimäärin kalliimmilla autoilla ja enemmän kuin tuon 30 000 vuodessa. Tuo kertyy jo pelkästä keskimääräisestä työajosta. Näiden premium-merkkien arvokin laskee nopeammin kuin halvempien autojen.

Kilometrikorvauksen oikeaksi arvoksi voidaan saada eri laskelmien perusteella eri sentit. Suuruusluokka on kuitenkin ollut aina oikein, jos lähdemme siitä, että myös paljon ajaville korvataan työajojen pääomakulut osana kilometrikorvausta. Korvausten raju puolittaminen teoreettisen ylikompensaatiolaskelman perusteella onkin hölmö hanke. Ja hölmö se on vuodenkin päästä, jos mitään muutoksia ei siihen tehdä.

Eli kyllä se auto kuluu. Ja kyllä se kuluttaa. Varsinkin rahaa.

Lue lisää kilometrikorvauksen muutoshankkeesta ja mielipiteistämme kotisivuiltamme www.smkj.fi.

Kielloilla kilpaillaan ja rahastetaan laittomasti

 Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset ovat huolestuneet erilaisten kieltojen ottamisesta liiketoiminnan ja rahastuksen pohjaksi. Akavalaisen SMKJ:n toiminnanjohtaja Juha Häkkinen viittaa asiassa kahteen melko uuteen ilmiöön: Yksityiseen pysäköinninvalvontaan ja lisääntyviin työsuhteen kilpailukieltosopimuksiin.

 -          Työsopimusten laittomat kilpailukiellot ovat tietenkin vakavampi asia, mutta pohjimmiltaan molemmat tilanteet ovat samantapaisia: Toinen – vahvempi – osapuoli määrittää pelikentän säännöt itselleen edulliseksi tilanteessa, jossa vääjäämättä syntyy myös kiellon vastaista toimintaa. Ja saattaa päästä rahastamaan asialla.

Esimerkiksi yksityinen pysäköinninvalvonta perustuu bisneksenä kieltoihin, Häkkinen selittää. Pääsääntö on, että kun pysäköinti ensin jossakin kielletään, voidaan sen jälkeen toimialan logiikan mukaan kiellon vääjäämättä tapahtuvasta rikkomisesta jakaa maksullisia rangaistusmääräyksiä. Homma voi olla hyvä pysäköintitilan haltijan kannalta, mutta vähintäänkin epäselvä monilta muilta osin. Asian laillisuuteen en ota kantaa, mutta tärkeä kysymys on miettiä, mistä kaikesta voi itse asetetun tai pakotetun kiellon perusteella rahastaa, Häkkinen kysyy.

 Työsuhteen kilpailukiellot heikentävät työvoiman liikkuvuutta ja elinkeinoelämän dynamiikkaa

Työsuhteeseen liittyvien kilpailukieltojen osalta on havaittu niitä solmittavan, vaikka laillisia perusteita kilpailukieltoon ei olisikaan. Näin on toimittu myös myynti- ja markkinointialalla. Laittomien kilpailukieltojen äskettäinen esiin nostaminen akavalaisen Ylemmät toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Heikki Kaupin toimesta on siis aivan oikein, Juha Häkkinen toteaa ja jatkaa kilpailukieltojen lisääntymisellä olevan pahimmillaan raskaita yhteiskunnallisiakin vaikutuksia.

 -          Jos kilpailukiellot voitaisiin rutiininomaisesti lisätä sitovaksi osaksi työsopimusta, vaikeutuisi ensinnäkin normaaliin vapaaseen työelämään liittyvä mahdollisuus työnantajan vaihtamiseen. Toiseksi koko talouselämän dynamiikka työvoiman liikkuvuuden osalta kärsisi, mikä ei voi olla kansantalouden ja koko maan etu. Ja kolmanneksi: Kiellon asettanut osapuoli voisi päästä rahastamaan asettamastaan asiasta; väitetystä sitovasta kiellostahan voi vahvempi antaa periksi, jos toinen osapuoli – työntekijä – suostuu maksamaan asiasta korvausta. Ja työpaikkaa et alun perin edes saa, jollet suostu kilpailukieltoon. Työnantajan vaihtamisestakin voisi tulla rahastusautomaatti.

Järjestöjen kanneoikeus voisi selkeyttää pelisääntöjä

 Ammattiliittojen jäsenillä on onneksi apunaan liittojen kokenut juristineuvonta. Jokainen kilpailukieltojuttu on kuitenkin tutkittava tapauskohtaisesti ja kevytmielisesti kilpailukieltoihin ei voi suhtautua. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna työnantajapuolen kammoksuma järjestöjen kanneoikeus voisi olla ihan paikallaankin. Jokaista kohtuuttomuutta ei tarvitsisi kumota yksittäin oikeudessa vaan tässäkin asiassa voitaisiin saada aikaan suurempia ja terveempiä linjoja.

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ on 27 000 myynti-, markkinointi- ja ostoalan ammattilaisen edunvalvonta- ja palvelujärjestö. Liitto kuuluu Akavaan.

Youngsales-blogi julkaistaan tiistaina 22.3.2011

Youngsales-blogi kertoo tarinoita myynnistä ja markkinoinnista. Kannattaa tutustua. Blogi löytyy osoitteesta www.youngsales.fi/blogi

Kirjoittajien joukossa on tunnettuja alan nuoria osaajia. Blogi liittyy Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ:n uudistuneeseen nuorisobrändiin.

Millä kasvu turvattaisiin ja uutta kehitettäisiin?

Kovat taloudelliset haasteet odottavat Arkadianmäelle huhtikuussa valittavaa uutta 200 henkilön edustusjoukkuetta. Finanssikriisiä seuranneesta lamasta noustiin ja talous näyttäisi nyt kasvavan mukavasti. Tilanteet kuitenkin muuttuvat nopeasti ja kaikki vaikuttaa kaikkeen globaalissa taloudessa; Pohjois-Afrikka, Lähi-Itä, Yhdysvaltain kehitys, euroalueen heikot taloudet ja Japani. Epävarmuustekijöitä on joka puolella.

Kun suunnataan katseet hieman pidemmälle, nähdään ne valtavat haasteet jotka joukkuetta odottavat.
Vuosina 1941-1950 Suomessa syntyi keskimäärin lähes 93 000 lasta vuodessa, 1961-1970 (76 500) ja 1971-1990 (63 000). Yhteiskunnan rakenteita peruspalveluineen ylläpitää meillä koko ajan pienenevä joukko ja hoivapalveluja tarvitsevien joukko kasvaa vauhdilla. Julkisen talouden kestävyysvajeen on laskettu olevan 8 miljardin euron luokassa. Toivotaan ettei joukkuehenki repeile. Talouskasvun apuja tarvitaan.

Kasvun yksi keskeisimmistä vetureista, elektroniikkateollisuus yskii. Tällä kerralla kyse ei ole kevätflunssasta. Vaikuttaa keuhkokuumeelta. Monia ison N:n toimintoja on pitkään ulkoistettu Kaakkois-Aasiaan. Vuonna 2001, 41 % Nokian työpaikoista oli Suomessa, 2009 sama luku oli enää 18 %. Konsulttiyritys Tower Watson arvioi viime vuoden loppupuolella, että Suomessa työskentelevä Nokia-insinööri maksaa noin neljän intialaisen insinöörin verran.

Vetureita tarvitaan siis lisää. Tärkeimmässä roolissa tulee edelleen olemaan vienti, sisäisellä vaihdannalla kun emme saa pitkään taiottua eurosta kahta. Ostajan rahat loppuvat jossain vaiheessa. Olisiko palvelujen viennissä mahdollisuuksia? Voitaisiinko vaikka koulutusosaamista tuotteistaa vientiin? Onko mobiilipeli- tai ekoautotuotannossa potentiaalia? Paljon toiveita on ladattu myös ympäristöosaamiseen mm. energiateollisuuden saralla. Brändityöryhmä näki mahdollisuuksia myös matkailussa.

Heikosta kannattavuudesta se Nokian Gummitehdaskin aikanaan ponnisti. Yksi suomalainen vastaa neljää intialaista. Uskotaan siihen. Uskon lisäksi näyttäisi olevan syytä panostaa insinöörien muuntokoulutukseen. Myyntialan töitä olisi tarjolla. Kaikki eivät voi olla tuotekehittäjiä.

Samuli Myllyharju
yhteyspäällikkö
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ

Kiinnostaako myynti- ja markkinointiala työurana?

Oletko kiinnostunut myynti- ja markkinointialasta tulevaisuuden työuranasi tai ehkä olet jo alalla toimiva nuori? Onko mielessäsi asioita, jotka estävät mielestäsi alalle lähtemisen - monet niistä ovat myyttejä.

Akavaan kuuluva Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ on avannut nuorisotoiminnan uudet nettisivut osoitteessa http://www.youngsales.fi  Sivuston tarkoituksena on jakaa nuorille tietoa myynti- ja markkinointialasta sekä SMKJ:n jäsenyyden hyödyistä. Youngsales.fi -sivut on suunnattu myynnistä ja markkinoinnista kiinnostuneille opiskelijoille sekä jo työelämässä toimiville busineksen ammattilaisille.

Sivustolla pyritään lisäämään nuorten tietoutta myynti- ja markkinointialasta uravaihtoehtona sekä vahvistamaan alan imagoa ja kiinnostavuutta. SMKJ:n oppilaitosyhteistyön tavoitteena on tukea myynnin ja markkinoinnin opetuksen kehittämistä ja vahvistaa opetuksen työelämälähtöisyyttä.

Tutustu sivuihimme!

Myyntimiehet suhtautuvat epäillen tieliikenteen ruuhkamaksuihin

Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset suhtautuvat perin epäillen liikenneministeriön kaavailuihin yksityisautoilun ruuhkamaksujen käyttöönottamisesta. Siitäkin huolimatta, että liikenneministeriö on ilmoittanut, että autoilijoiden verokuormaa ei suunnitellussa uudistuksessa lisättäisi.

Historia osoittaa valitettavasti toista ja sen takia ei näitä esityksiä kuullessaan oikein viitsi lippalakkia ilmaan riemusta viskata, toteaa Akavaan kuuluvan Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ:n toiminnanjohtaja Juha Häkkinen. Liitto edustaa yli 26 000 työssään yksityisautoa käyttävää palkansaajaa

-      Liikenteeltä kerätyt uudet maksut ovat jääneet aina entisten maksujen päälle. Jos aikaan todella saataisiin toimiva liikenteen ohjauskeino, niin mikäpä sitten. Ei kuitenkaan ole takeita siitä, että joukkoliikenteen käyttö samaa tahtia maksujen kanssa lisääntyisi.

Maksuja peritään, tieverkko rapistuu

Suhtautuminen tieliikenteeseen ja liikenneväylien rahoitukseen närästää työssään yksityisautoa tarvitsevia ja monia muita tienkäyttäjiä muutenkin. Jo nyt tieliikenteeltä peritään erilaisia maksuja kahdeksan kertaa tienpitoon käytettävä määrä, mutta samalla tiestön kunto rapistuu jatkuvasti.

Ylimalkaan Juha Häkkinen on huolestunut siitä, että tieliikenteen varassa toimivan laajan maan liikenneongelmat kuvitellaan ratkaistavan henkilöautoliikennettä rajoittamalla ja esimerkiksi junaliikennettä kritiikittömästi tukemalla. Tieliikenne on kuitenkin harvaan asutussa maassa se ainoa toimiva ja kaikkialle yltävä liikennemuoto. Kerätäänkö todellakin näin rahat rautatieverkostolle, vaikka ilmeisesti yhdeksän kymmenestä liikennesuoritteesta tehdään tulevaisuudessakin autolla? Ei kuulosta reilulta eikä viisaalta, Häkkinen toteaa.

Usko vilpittömyyteen ja toimivuuteen puuttuu

Myynti- ja markkinointiammattilaiset näkevät ehdotetussa mallissa muitakin ongelmia:

-          Järjestelmä olisi jo sellaisenaan kallis ja jo sen rakentamisen kustannukset perittäisiin varmasti auton käyttäjiltä. Ja se olisi järjestelmä, jossa reaaliajassa seurattaisiin ihmisten tekemistä ja liikkumista, haluammeko tällaista? Entä miten huomioitaisiin kulujen korvaaminen niille palkansaajille, jotka joutuvat käyttämään omaa autoaan työajoihin?

Toiminnanjohtaja Häkkinen ei muuta kantaansa, vaikka asiaa perusteltaisiin taloudellisestikin. Liikenneministeriön selvityksen mukaan ruuhkamaksut tuottaisivat esimerkiksi Helsingin seudulla vuodessa noin 210 miljoonaa euroa.

-          Niin, ja sitten sama rahasumma voitaisiin vähentää pois vaikkapa valtion osuudesta tuon alueen liikenneinfran rakentamiseen tai kunnossapitoon. Rahan käyttökohde voisi olla vaikka jokin aluepoliittinen ratahanke jossakin muualla Suomessa ja tulos autoilijan ja maksajan kannalta lähes puhdas nolla.

Usko lopputuloksen toimivuuteen ja vilpittömyyteen puuttuu lähes täysin. Vaarana on, että luodaan taas uusi veronluonteinen maksujärjestelmä yksityisautoilun taakaksi, kiteyttää Häkkinen